Töihin tehtaaseen
Mun ensimmäinen tehdastyö alkoi Hämeessä, Janakkalassa 2008. Ekan palkan muistan hyvin 9,69€/h. Miksikö muistan sen? Työnantajan edustaja kommentoi numeroa hassunhauskasti setämiehen numeroksi.
Viihdyin vaihtelevasti ko. tehtaassa. Lopulta irtisanouduin ja hain opiskelemaan koneenasennusta Tampereelle. Valmistuttuani koneenasentajaksi oli tiedossa työsuhteiksi vain pätkää, pätkää perään ja hyvin monenlaisia tehtäviä.
Olosuhteita oli just niin paljon kuin kuvitella saattaa. Yhdessä paikassa ei ollut suihkua naisille ja käytettävien hanskojen määriä laskettiin. Poratessani metalliseinämää, eräässä työpaikassa hierottiin hartioita yhden kollegan toimesta. Herra ihmetteli, kun suutuin. Aloittaessani nykyisessä työpaikassani kymmenen vuotta sitten, käytävillä kuului jälkeeni, oliks toi nainen?
Onhan näitä tapauksia ihan liikaa, mutta mikään ei muutu, jos roolijaot pysyy vanhakantaisina. Mitä moninaisempi työyhteisö on sitä paremmin ymmärrys myös työelämän ulkopuolella, siviilielämässä avartuu, ainakin haluan uskoa näin.
Tykkään työstäni niin koneenasentajana kuin järjestyksenvalvojana. Molemmissa olen yleensä vähemmistönä, mutta toiminta ja asenne ratkaisee. Meistä kaikista on moneksi ja ihan mihin vain. Jokainen meistä voi joskus tarvita enemmän apua kuin toinen, mutta sekään ei tee meistä huonompia kuin kukaan muu.
Ai niin. Mun eka työpaikka oli muuten Kemin Kaupunginteatteri. Tein kampauksia ja olin avustajana, haaveilin näyttelijän urasta. Ei tullut musta näyttelijää, mutta onhan tämä mun elämä ajoittain melkoista työväen teatteria, kaikella rakkaudella näyttämötaidetta kohtaan.
@virvamarivas
Pirkanmaan Vasemmisto
Lempäälän Vasemmisto
#Eduskuntavaalit2027
